NVC lyhenne tulee sanoista Nonviolent Communication eli ihan sanasta sanaan käännettynä väkivallaton vuorovaikutus. Kukapa meistä ajattelisi äkkiseltään kommunikoivansa väkivaltaisesti? Ei, en ainakaan minä. Lähemmässä tarkastelussa ja  Marshall Rosenbergin kirjaa Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus lukiessa sivu sivulta käy selväksi, että “taitomme” kohdata itsemme, toisemme ja olla vuorovaikutuksessa keskenämme pohjautuu antiikin aikaiseen dialektiseen filosofiseen ja poliittiseen käytäntöön tavoitella oikeassa olemista ja totuutta väittelemällä toistemme kanssa. Rosenberg kutsuu tätä tapaa “elämästä vieraannuttavaksi vuorovaikutukseksi” sillä tuo tapa sulkee yhteyden muihin.

Elämästä vieraannuttava vuorovaikutus pohjautuu tuomitsemiseen ja luokittelemiseen. Se nostaa väistämättä toisen ihmisen puolustusasemiin, jolloin väylä inhimilliseen, ihmistenväliseen yhteyteen kaventuu tai sulkeutuu. Miksi oikeassa oleminen on niin tärkeää, että toista ihmistä on vahingoitettava? Rosenberg kannustaakin kysymään itseltään mitä havaitsen, tunnen ja tarvitsen syyttäessäni muita, käyttäessäni toista lannistavia ilmaisuja, lyödessäni leiman toisen otsaan, arvostellessani, arvioidessani, vertaillessani ja jopa diagnosoidessani muita? Mihin tarvitsen tällaisia keinoja ja voisinko opetella korvaamaan tuollaiset ala-arvoiset keinot kenties yhteyttä luovilla NVC-keinoilla?

Meillä kaikilla on joskus hankalia tunteita. Havaitsemme ympäristössämme jotain ja kas, siellä se kiukku ja ärtymys kiehuu ympäri vatsaonteloita saaden olon epämiellyttäväksi ja epätoivoiseksi. Tai sitten voimaannumme kertakaikkiaan autonomisen hermostomme aikaansaannoksesta niin, että itsesäätelymme pettää ja suustamme purkautuu se kaikki yliopittu, helposti aivojemme käskykeskusten saatavilla oleva moska, jota emme halunneet sanoa, mutta emme ehtineet estääkään. Kaiken tämän päälle kasvojemme ilmeet, eleemme ja kehonkielemme tehostavat sanomaamme.

NVC pohjautuu tarvelähtöiseen ihmiskuvaan. Siihen, että kaikki inhimillinen toiminta pohjautuu tarpeisiimme sekä ihmisen haluun olla toisilleen hyödyksi, jos se tapahtuu vapaaehtoisesti. (Larsson. 2008) NVC:n tavoite on luoda empaattinen ja rehellinen suhde itseen ja muihin ihmisiin. (Rosenberg. 2015) Tämä tapahtuu kahdella tapaa: ilmaisemalla ja kuuntelemalla.

Me ihmiset olemme niin kekseliäitä, että kun joku sanoo meille tökerösti tai niin, että koemme viestin kielteisesti, meillä on vähintään neljä erilaista reagointitapaa valittavanamme. Voimme syyttää itseämme (1) tai sitten syytämme muita (2). Saatamme huomata mitä itse tunnemme ja tarvitsemme (3) sekä huomata mitä muut tuntevat ja tarvitsevat (4). Tunteiden ja tarpeiden huomaaminen itsessä ja muissa mahdollistaa myötätuntoisen suhtautumisen, joka ei aina tarkoita jotain sanomista tai tekemistä vaan voi olla myös hiljaista hyväksyvää läsnäoloa.

NVC-prosessi sisältää neljä osaa: 1) havainnot 2) tunteet 3) tarpeet sekä 4) pyynnöt. Tunteiden ja tarpeiden aistimisen lisäksi NVC kannustaa kommunikoimaan ja viestimään aina sitä, mitä kulloinkin havaitsemme sen sijaan, että usein viestintämme pohjautuu henkilökohtaisiin tilannetulkintoihimme. Tulkinnat ovat hankalia ihmisten välillä siitä syystä, että ne ovat henkilökohtaisia, mielensisäisiä ajatuskuvioita, joista muilla ei ole mitään tietoa kun sen sijaan havainnot perustuvat aisteihimme ja ovat yksiselitteisempiä lähtökohtia yhteisymmärryksen rakentamisessa. Neljäs NVC-prosessin ydintä on oppia viestittämään muille pyynnön muodossa mitä tarvitsemme ja toivomme toiselta ilman, että se kuulostaisi vaatimukselta. Tällainen kommunikoinnin lähtökohta on yhteyttä rakentava. Jokainen puhuu omista havainnoistaan ja kokemuksestaan, jolloin kummankaan ei tarvitse varautua puolustautumaan ja yhteys toiseen ihmiseen pysyy avoimena.

Vaikka toinen ihminen saattaa herättää meissä kielteisiäkin tunteita, hän ei koskaan ole tunteittemme syy. Olemme itse vastuussa kokemusmaailmastamme ja omasta toiminnastamme.   passiivisuus mukaan lukien.

“Et ole vastuussa ainoastaan siitä,

mitä sanot vaan myös siitä,

mitä et sano.”

– Martin Luther King

NVC:n käyttövoima on läsnäolo ja empatia. Se vaatii paljon säännöllistä harjoittelua, mutta mahdollisuuksia vuorovaikutustaitojen harjoitteluunhan meiltä ei elämässä puutu muutenkaan, koska olemme joka päivä tekemisissä muiden kanssa. NVC tukee ihmisiä matkalla itsenäiseen vastuunottoon ja vastavuoroisuuteen. NVC:tä käytetään erilaisissa yksityiselämän ja ammattimaisissa vuorovaikutustilanteissa kuten

  • läheiset ihmissuhteet
  • liikeneuvottelut, asiakaspalvelu ja työyhteisöt
  • koulujen henkilösuhteet esim. opettaja-oppilas
  • terapia ja ohjaustilanteet
  • suojelutehtävät ja poliisi
  • terveydenhuollon ammatti- ja asiakassuhteet

NVC-prosessin päämäärä on luoda rehellisyyteen ja empatiaan perustuvia ihmissuhteita, joissa kaikkien tarpeet tulevat huomioiduiksi ja lopulta täyttyvät.

 

Kirjoittajasta: Päivi Kousa toimii henkilöstökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue www.internaldialogue.fi Hän on erikoistunut tietoisuus- ja läsnäolopohjaisiin työtapoihin sekä inhimillisen potentiaalin valmentamiseen mm. dialogin ja systeemisen ymmärryksen keinoin. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse info@internaldialogue.fi 

 

Lähteet:

Marshall Rosenberg. 2015. Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus. Viisas elämä.

Liv Larsson. 2008. Sovittelun taito. Basam Books.